Retki Hossan Värikallion kalliomaalauksille talvella
Huhtikuussa kävin tekemässä pienen kävelyretken Hossan kansallispuistoon Suomussalmelle. Tämä oli eka kerta kun kävin Hossassa. Olin viettänyt juuri muutaman päivän Kuusamossa ja ajattelin kotimatkalla koukata Hossan kautta ja samalla ottaa ajomatkaan pieni tauko kävelyn merkeissä ja tsekata Hossan kalliomaalaukset. Koska talvireitit ovat usein vaihtelevia kuljettavuudeltaan, olin ajatellut kävellä sen verran kuin ehdin, ehkä ensimmäiselle nuotio- tai taukopaikalle ja katsella siitä mihin edetä seuraavaksi maaston kunto ja sää huomioiden. Eniten halusin nähdä kuuluisan Värikallion ja sen kalliomaalaukset. Toisena vaihtoehtona oli Julma-Ölkky, mutta luin, että talvella sinne ei pääse niin nopeasti (paitsi kelkkareittiä myöten), joten jätin sen suunnitelmista pois, koska en aikonut käyttää reissuun koko päivää, vain muutaman tunnin.
Katsoin nettisivuilta infoja Hossan talvireiteistä Värikalliolle. Koska talvireitit saattavat vaihdella eri vuosina, ei kannata nettikarttoihin luottaa täysin. Lopullinen tämän vuoden reitti olikin nähtävillä isossa karttakyltissä alueen parkkipaikalla. Kesäreittiin (Värikallion kaarros) verrattuna talvireitti ei kierrä rengasreittiä, vaan kulkee melko suoraan edes-takaisin. Talvireitti on käytössä tammikuusta huhtikuun loppuun ja reittiä pitkin voi kävellä, lumikenkäillä, hiihtää ja ajaa fatbikella. Lisätietoja eri reiteistä löytyy luontoon.fi-sivuilta. Itse lähdin reitille Lihapyörteen parkkipaikalta, joka on syvemmällä kansallispuistossa ja jonne minun ajoreittini pohjoisesta päin tultaessa kulki kansallispuiston luontokeskuksen ohi. Ajotie luontokeskuksen ympäristössä ja siitä parkkipaikalle oli upea, varsinkin ihan alussa. Ihan yllätyin miten upeissa maisemissa autollakin pääsi kulkemaan. Kuvia näistä kohdista minulla ei kyllä ole, sillä olin siis auton ratissa.
Retkeni lähti siis Lihapyörteen parkkikselta. Värikalliolle täältä olisi 3,2 kilometriä ja Julma-Ölkylle 7 km. Reitti kulkee samaa tietä takaisin, eli talvella Värikallioille ja takaisin matkaa tulee 6,4 km. Vähän enemmän, jos tekee koukkauksen ensimmäiselle laavulle. Lihapyörteen nuotiopaikalle joen mutkaan oli vain muutama sata metriä, joten sinne saavuin vauhdilla. Hauska nimi paikalla! Paikka on ollut lihan säilytyspaikka kesällä, kun lihoja on säilytetty veden alla kylmyyden ja pyörteiden takia. Pyörteitä näkyikin osittain sulissa joen kohdissa.
Laavulle mennessä katselin reittiä rinteeseen. Reitti oli hyvin tamppaantunut ja retkipäivän sää ihan hyvä, joten lähdin suuntaamaan Värikallioille. Pian vastaan tulikin naisporukka, jotka tiesivät kertoa, että reitti Värikallioille ja takaisin oli hyvässä kunnossa. Loppujen lopuksi pääsinkin siis kävelemään haaveilemalleni Värikalliolle asti.
Reitti kiertää metsäisten alueiden halki. Välillä maisemaa rikkoo joen mutka ja suoalueet. Muita kävelijöitä ei pahemmin näy. Hyvin on hiljaista ja kun ei ole koiraakaan tällä retkellä mukana, sitä saa höpistä vain itsekseen. Noin reilussa puolessavälissä menomatkaa, reitiltä erkanee kyltitetty haarautuma oikealle, kohti Julma-Ölkkyä. Itse jatkan suoraan kohti Värikallioita. Sää vaihtelee auringonpaisteesta pilviseen. Aukeilla kohdilla tuulee, mutta muuten ilma on oikein mukava. Polku on leveä ja helppokulkuinen. Alun jälkeen maastokin on pääosin tasaista.
Alan lähestyä Värikallion kalliomaalauksia. Kesällä maalauksille vie polku ja teräksinen kulkusilta, joka levittäytyy katselutasanteeksi veden päälle kallion eteen. Nyt talvella voin kävellä suorempaa reittiä jäätyneen järven yli. Kallio kohoaa edessä maagisena. Pinnasta on tunnistettu kymmeniä kuvioita, kuten kolmiopäisiä ihmishahmoja, lintuja, hirviä ja karhuja. Kuvat yhdistetään metsästykseen liittyvään magiaan tai ne ovat voineet olla myös shamanistisia palvontapaikkoja. Kalliomaalaukset on tehty käyttämällä puna- ja keltamultaa rautapitoista savea kuumentamalla. Seosaineena on ollut verta tai rasvaa. Kuvat on maalattu joko veneestä tai jäältä, sillä kallio laskeutuu veteen. Maalaukset ovat suurimpia esihistoriallisia kalliomaalauksia, kuvat on maalattu noin 3300 – 7000 vuotta sitten.
Vietän kallioiden edessä melko pitkän tovin katsellen kuvioita ja odotan että aurinko pilkistäisi pilvien takaa, että saisin hienompia kuvia. Pari muutakin kävelijää käväisee paikalla. Paluumatkalla käyn vilkaisemassa viereistä taukopaikkaa, joka näyttää hyvältä. Täällä olisi tilaa monelle isommallekin seurueelle ja varsinkin kesällä täältä on varmasti upeat maisemat pienen mäen päältä Somerjärvelle. Itselläni ei ole eväitä, joten jatkan matkaa ja sääkin on pilvistynyt. Loppumatka menee vauhdikkaasti, kun ei pysähdy ottamaan kuvia jo kertaalleen nähdyistä maisemista. Kotimatkalla mietin, että kesällä sitten tänne uudestaan!
Värikallion erämaareitti lähtee Lihapyörteen parkkipaikalta. Kartta parkkipaikalle on yllä. Paikalle pääsee ajamalla Hossan luontokeskuksesta Jatkonsalmentietä noin 3 km, jonka jälkeen käännös oikealle Pistonlehdontielle. Ajetaan noin 6 km ja lopuksi käännytään oikealle nimeämättämälle pikkutielle, jota ajetaan 2 km. Google Maps osasi ohjata Lihapyörre-nimellä paikalle. Tosin itsellä ei GPS ja netti toiminut loppumatkasta ollenkaan, joten reitin tsekkaus ennakkoon kannatti. Tien varressa oli kyllä myös kylttejä ohjaamaan oikeaan paikkaan.
