Riisitunturin kansallispuisto talvella

Kirjoittelin aiemmin pari vuotta sitten postauksen Riisitunturista. Tuolloin kävimme Posiolla sijaitsevalla tunturilla heinäkuussa. Tänä jouluna vietimme joululomaa Rukan ja Kuusamon läheisyydessä ja päätimme samalla käydä päiväretkellä Riisitunturilla. Kuusamosta tuntureille on ajomatkaa noin 60 kilometriä. Riisitunturilla kiertää useampia erimittaisia luontopolkuja ja joitakin hiihtolatuja, jotka tosin ilmeisesti näyttäisivät olevan käytössä vain lopputalvesta. Lyhyin edestakainen kävelyreitti tunturin huipulle on 1,7 km suuntaansa. Me kävimme kiertämässä kävellen reilun 4 kilometrin mittaisen rengasreitin, Riisin rääpäsyn.

Riisitunturin kansallispuiston lähtöpiste.

Riisin rääpäsy 4,3 km.

Tapion pöytä, eli vaakasuuntaan kasvava metsäkuusi oli peittynyt lumen alle.

Joululoman aikaan paikalla oli paljon muitakin retkeilijöitä ja polku oli koko matkalta hyvin tamppautunut, joten kävely lumessa oli oikein helppoa. Olin nähnyt aiemmin paikasta paljon lumisia maisemia ja odotin kovasti, mille paikan päällä näyttäisi livenä. Ennen retkeä oli ollut melko kovia pakkasia, mutta onneksi retkipäivänä oli jo vähän lauhempaa. Joulukuun kaamos silti vaivasi, eikä nähty aurinkoa matkan aikana. Maisemat peittyivät pääosin valkoiseen ja iltapäivällä vaaleanpunertavaan usvaan. Tunturin huipulla ei tiennyt missä maisemassa loppuu maa ja mistä taivas alkaa. Tunnelma oli siis varsin erikoinen ja maaginen.

Huurre peitti myös kylttejä hienosti.

Vaikkei maisemia kaukaisuuteen nyt paljon näkynytkään, niin täytyy sanoa, että nämä lumen peittämät puut olivat jo itsessään hieno nähtävyys. Huurre peitti kaikki puiden pinnat ja puut näyttivät kuin joillekin satumaisille olennoille. Meidän retkipoppoo koostui ahkerista videopelien pelaajista, niin tottakai alettiin visioida, mitä pelien loppubosseja nämä puut lonkeroineen olisivatkaan.

Maisemaa kaukaisuuteen näkyi paikoitellen.

Reitin korkeimmalla kohdalla, Riisitunturin huipulla oli sen verran kova tuuli, että kauaa siellä ei tarennut seisoskella tai ottaa kuvia. Joka tapauksessa lumikin pyrrytti niin kovaa, ettei näkynyt muuta kuin pelkkää valkoista ympärillä. Viimeksi kesällä tuli käytyä tunturin laella olevalla näköalapaikalla, mutta koska näkyvyys oli nyt sen verran heikko, jätimme sen suosiolla välistä.

Reipas retkikoira Haiku.

Kun mäeltä oli laskeuduttu vähän matkaa, saavuimme ikkunalammelle. Kesällä ilman lumia lampi näyttää sille kuin se loppuisi tyhjyyteen tai jatkuisi ikuisuuksiin lammen päädystä, sillä lammen takana siintää kaukaisuudessa oleva järvi, kuin jatkumona lammelle. Nyt maisema ja ympäröivä suo eivät erotu muusta maastosta ollenkaan, ellei tiedä mitä katsoa.

Kuukkeli oli reissun ainut lintubongaus.

Pysähdyimme reitin loppupäässä autiotuvalle. Paistamme makkarat ja ihastelemme läheisessä puussa olevaa kuukkelia.

Loppumatka takaisinpäin onkin sitten alamäkeä, ja ihan loppumatkasta polku saapuu yhteen saman polun kanssa, jota tulimme ensin ylös. Hieno reissu ja retkikohde, myös näin talvella!

Yllä olevasta kartasta näet osoitteen Riisitunturin tienhaaraan. Huomaa, että myös tuossa risteyksessä on parkkipaikka, mutta ajamalla hiekkatien loppuun pääsee toiselle isommalle parkkipaikalle, joka on tunturin luontopolkujen lähtöpiste.

Mainokset