Kalajan kierros syksyisissä tunnelmissa

Rautalammin ja Konneveden alueella sijaitseva Etelä-Konneveden kansallispuisto Pohjois-Savossa on melko tuore kansallispuisto. Se on perustettu vuonna 2014. Reitin varrella oleva Vuori-Kalajan laavu ja grillikatos on yksi hienoimmista levähdyspaikoista rakenteellisesti, mihin olen retkilläni törmännyt. Se on omien ja muidenkin keskustelujen perusteella erittäin suosittu retkikohde. Kannattaa siis varautua retkelle lähtiessä siihen, että auton voi joutua jättämään pitkänkin matkan päähän lähimmästä parkkipaikasta. Näin kävi nytkin, kun muutama viikko sitten kävimme retkellä kansallispuistossa, kiertämässä Kalajan kierros rengasreitin. Olen kirjoitellut aiemminkin tästä reitistä ja kyseisestä kansallispuistosta, joten en tässä postauksessa mene niin tarkasti reitin yksityiskohtiin, vaan enemmänkin kuviin. Jos olet menossa paikkaan ekaa kertaa, kannattaa siinä tapauksessa perehtyä reittiin tästä ekasta postauksestani.

Maisemaa Kalajanvuoren huipulta.

Jätimme auton Törmälän kurssikeskuksen parkkipaikalle. Kurssikeskuksen pihasta löytyy opasteet ja ja kesällä kesäkahvila. Kurssikeskuksen pihasta kävellään hiekkatietä kansallispuiston ja virallisen reitin alkuun noin 1,5 km. Tien varrella on ihan kauniita peltomaisemia. Retkipäivää edeltävät päivät olivat olleet kirkkaita ja aurinkoisia. Ajattelimme, että jos sumuisempi sää olisi vaikuttanut kävijämääriin, mutta ei, silti reitillä ja autotiellä oli ruuhkaa. Tosin myös meidän retkipäivälle oli luvattu aurinkoista tai ainakin puolipilvistä säätä. Aurinko kuitenkin alkoi paistaa, vasta kun olimme jo poistumassa metsästä. Sumuinenkin sää on kyllä kaunis – ja mystinen.

Paskolampi.

Vuori-Kalajan lampi.

Kalajan parkkipaikalta kävelemme metsäpolkua pitkin, ohi pienemmän lammen, isomman Vuori-Kalajan lammen rantaan. Iso grillikatos näkyy lammen rannalla oikealla. Katoksella näkyy jo paljon porukkaa. Jatkamme matkaa lammen rantaa pitkin myötäpäivään Kalajan kierros -rengasreitille, joka on noin 4,6 kilometrin mittainen polku. Vuori-Kalajan laavu jääkin vastarannalle kun matka jatkuu. Polku kulkee lammen rannan myötäisesti, pitkospuita pitkin. Sumuisesta säästä huolimatta maisemat ovat komeat ja syksyiset puut loistavat värikkäinä veden pintaa vasten.

Haikukin nauttii retkeilystä, vaikkakin reitillä ennen meitä kulkeneet tyttökoirat aiheuttavat selkeästi sydänsuruja Haiku-rukalle! Haikulla olisi näköjään kova kiire saavuttaa nuo muut koirat ja kävelytahti pysyykin aika vauhdikkaana! Vain hetken malttaa poseerata kameralle. Vastarannalla voi nähdä jo vuoren ja näköalapaikan, jolle tulemme vielä kiipeämään myöhemmin reitillä.

Lammen rannan jälkeen alkaakin kiipeäminen. Liukkaat, kosteat kivet ja vielä liukkaammat lehtikerrokset hankaloittavat menoa. Kivikkoinen reitti kulkee läpi liito-oravien asuinalueen ja 140-vuotiaiden jättiläishaapojen kohoten lopulta aivan vuoren harjalle. Metsän siimeksessä olisi muuten melko synkkää, mutta kirkkaankeltaiset lehtimatot piristävät reittiä mukavasti.

Hikisen kiipeämisen jälkeen saavumme Kalajan huipulle. Syksyinen lämmin sää yllätti ja päällä oli ihan liikaa vaatetta. Mäen päältä on vielä pieni laskeutuminen reitin niin sanotulle parhaimmalle paikalle, eli Kalajanvuoren näköalapaikalle. Maisemat horisonttiin ja alas lammelle ovat kyllä hienot, sumuisesta säästä huolimatta. Jyrkkä pudotus alas ja liukkaat kivet huipulla ovat kyllä sellainen kombo, että kovin lähelle reunaa en tällä kertaa uskaltaudu.

Näköalapaikan jälkeen polku etenee vuoren harjannetta pitkin syvemmälle metsään. Polku kulkee osittain lähes paljasta kalliota pitkin. Maisemat muistuttavat melkeinpä Kolia. Vuoren laelta aukenee vielä pari muutakin näköalapaikkaa, vain eri ilmansuuntiin. Toinen näköalapaikka on korkeimmalta kohdalta mäen päältä, länteen ja Konnevedelle päin. Tässä kohdin on myös vanha kolmiomittaustorni. Maisemaa peittää suurimmalta osin kyllä korkeat puut, mutta kaukaisuudessa siintäviä järvimaisemia voi ihastella puiden välistä. Tai no, sen verran mitä sumuisessa säässä nyt erottaa kaukaisuuteen.

Kolmas näköalapaikka on kyhyen kävelymatkan päässä, Kalajanvuoren pohjoispäädyssä. Alla siintää Kitulampi ja edessä Kituvuori. Jos kansallispuistossa kiertäisi pidemmän reitin, eli 14 kilometrin Kolmen vuoren vaelluksen, kulkisi reitti enempikin Kitulammen rantaa pitkin. Nyt Kalajan kierroksella laskeudumme Kitulammen rantaan ja kuljemme vain pienen pätkän rantaa pitkin, ennen kuin reitti kääntyy jo takaisinpäin ja syvemmälle metsään.

Tämän kohdan laskeutuminen on reitin hitain vaihe, koska mutainen ja märkä rinne on todella vaikeakulkuinen. Ja kaiken lisäksi se on erittäin jyrkkä. Onneksi tähän on laitettu köydet avuksi. Tosin samantien kun köydet loppuvat, muksahdan kumoon kuraan, hupsista!

Viimeiset sadat metrit reitti kiertää Vuori-Kalajan lammen rannan läheisyydessä, päätyen takaisin laavulle, mistä lähdettiinkin rengasreitille. Ennen kuin lähdemme kävelemään takaisin parkkipaikalle, syömme vielä eväät lammen rannassa.

Matkalla takaisin autolle, kulkiessamme hiekka-autotietä pitkin, bongaamme vielä joutsenia viereisellä pellolla. Siellä on pieni, harmaa poikanenkin mukana.

Jos yllä oleva kartta ei näy, niin osoite parkkipaikalle on Konnekoskentie 552, Rautalampi.

Mainokset